Me Naiset julkaisee uudelleen Marko ja Heidi Anttilan haastattelun kesäkuusta 2019.
Keskellä olohuonetta on yksinäinen puutarhasohva. Se on sänkyjä lukuun ottamatta ainoa huonekalu Helsingin kerrostalossa. Muutoin huoneissa on remonttityökalut, irtonaiset lattialaudat ja muuttolaatikot. jääkiekkopelaajaMarkus Antila, 34, ja hänen vaimonsaHeidi Antila, 32, näyttää asuntonsa keittiön, josta ei tule vettä hanasta.
– Eikä se muuten toimi. Sähköasentaja ei voinut kytkeä sähköä päälle, koska emme olleet kovin paljon kotona, Marko lisää.
Alkuperäisten suunnitelmien mukaan Anttilojen uuden talon pitäisi olla valmis toukokuussa, mutta tekemistä on vielä paljon. Syy lisäajan viivästymiseen on varmaan lähes jokaisen suomalaisen tiedossa: Marko johti kapteenina leijonat jääkiekon MM-kisoihin. Sen jälkeen kunnostuksiin ei ole jäänyt paljoa aikaa.
- Emme stressaaneet. Jokaisella on kuitenkin paikka yöpyä. Ja se toimii myös kylpyhuoneessa! sanoo Heidi.
Turnauksessa suhteellisen kokemattomalta Leijona-joukkueelta ei paljoa odotettu, mutta he taistelivat sensaatiomaisesti finaaliin asti ja tulivat lopulta mestariksi. Käsittämättömän kaunis lopputulos yllätti monet, myös Heidin.
- Tietysti aina toivotaan voittoa, mutta jotenkin ajattelin, että voisimme aloittaa muuntamisen hieman aikaisemmin, Heidi sanoo ja nauraa.
MM-kisoja seurasi suuri kansallinen juhla ja yksi juhlituimmista sankareista oli Marko. Kapteenista tuli yksi viimeaikaisten pelien päättäjistä ja 203 senttinen hyökkääjä muuttui välittömästi Mörkö-Markoksi, joka tunnetaan ja arvostetaan kaikkialla maassa.
Kapteenin suoritus sai kiitosta sekä hänen joukkuetovereiltaan että suurelta yleisöltä. Erityisesti kiitosta sai Mörön ystävällisyys ja rauhallisuus.
– Se oli minulle yllätys, koska ajattelin, että Marko on kaikkien pukuhuoneessa olevien vihaama idiootti, joka pilailee sarkastisia vitsejä ja piilottelee muiden varusteita. Heidi kertoi aiemmin sanoneensa, että hän tekisi kaikenlaisia kepposia joukkuetovereilleen.
- Pelien aikana aloin ymmärtää, että hän on sama mies joukkueessa kuin kotona.
Rumimmat kengät ikinä
Ystävällisyys sai Heidi Markossan rakastumaan. Kun pariskunta tapasi yhteisten ystävien kautta kotikaupungissaan Lempäälässä 13 vuotta sitten, Heidi huomasi ensimmäisen kerran pitkän miehen kengät.
"Ne olivat rumimmat kengät, joita olen koskaan nähnyt." Tapaamistapa, hän sanoo ja näyttää miehelleen ilkikurisen ilmeen.
– Ne olivat muodissa siihen aikaan! Marco puolustaa itseään.
Tyylitauosta huolimatta Marko oli kiinnostunut Heidistä, vaikka juuri armeijasta lähtenyt mies vaikutti ujolta. Ensimmäiset treffit pidettiin Markon perheen kesämökillä.
- Muistan tämän päivämäärän erittäin hyvin, koska Heidi onnistui muistuttamaan minua siitä kaikki nämä vuodet, Marko sanoo.
"Hän ei sanonut mitään koko päivämäärän aikana!" Yritä sitten tutustua toisiinsa, Heidi jatkaa.
Hän kaipasi yhteistä arkea. Heidi muistaa, että olisimme todella voineet jakaa elämämme.
Nuoren parin orastava romanssi vaikutti tuhoon tuomitulta, kun juuri lukiosta valmistunut Heidi lähti Karjaalle tanssimaan. Varsinkin Markon silmissä kaukosuhde tuntui liian vaikealta ajatukselta.
- Marko ajatteli, että muuttaisin Karjalaan. Kipu vähän laantui, kun hän tajusi, että matkaa on vain 200 kilometriä ja että tulisin Lempäälään töihin joka viikonloppu.
Pari näki toisensa joka viikonloppu, vaikka he melkein aina juhlivat ystäväryhmän kanssa.
– Puhuimme jälkeenpäin, että meidän tapauksessamme ei ollut salamaa. Annamme asioiden mennä omaan tahtiinsa, Marko sanoo.
Karjaalla vietetyn vuoden jälkeen Heidi haki tanssinopettajaksi Turun ammattikorkeakouluun ja sai paikan.
"Se oli suurin unelmani, eikä suhteemme koskaan edeltänyt sitä unelmaa. Menin Turkuun ja Marko jäi Tampereelle pelaamaan, koska hänellä oli sopimus Ilveksen kanssa.
Kaukosuhde kesti vielä neljä vuotta. Heidi matkusti Tampereelle joka viikonloppu ja osallistui kaikkiin Markon otteluihin, jotka hän pystyi järjestämään. Ajan myötä kaukosuhde alkoi kuitenkin painaa molempia.
- Kaipasin yhteistä jokapäiväistä elämäämme. Heidi muistaa, että olisimme todella voineet jakaa elämämme.
Valmistuttuaan Heidi halusi muuttaa Tampereelle, mutta kohtalo puuttui asiaan - Marko allekirjoitti sopimuksen Turun jääkiekkoseuran TPS:n kanssa. Heidin opiskelija-asunto Turun keskustassa oli pariskunnan ensimmäinen koti.
Pariskunta ei ollut lähes koskaan kotona samaan aikaan. Kun Marko lopetti harjoittelun, Heidi alkoi opettaa tanssia.
- Jälkikäteen ajateltuna se oli ehdottomasti hyvä asia, vaikka kaukosuhteessa oleminen olikin rankkaa. Toinen ei tehnyt meteliä, Marko sanoo.
Ainoa vakio on muutos.
Kuuma kesäkuun sää yhdistettynä asunnon remonttipölyyn tuntuu ylivoimaiselta. Heidi ehdottaa haastattelun jatkamista läheisessä kahvilassa.
– Ei sitä paitsi ole vielä ehtinyt kokeilla mitalikahvia tai kakkua, hän nauraa esitelleessään pari 2-vuotiasta.Iita- Tytär rattaissa.
Pariskunnan onnellisuus valmistui vuonna 2017 tyttärensä Iitan kanssa.
Matkalla kahvilaan Marko kiinnittää katsojien huomion. Jotkut uskaltavat pyytää ryhmäkuvia Mörön kanssa. Kun viimein saavumme sohvapöytään ja meillä on edessämme kakunpalat, Iita kompastelee ja putoaa tuoliltaan. Lusikalla makaava pörröinen pala suklaakakkua lentää suoraan isälle. Aluksi Iita pelkää ja vuodattaa muutaman kyyneleen isänsä syliin, mutta pian koko perhe nauraa.
- Yleensä teemme. Olemme kaikkea muuta kuin siistejä ja pedanttisia, Marko sanoo.
Heidi sanoo, että on mukavaa, että hän on "luova ihminen".
– Sama koskee Markoa. Kotona on vähän kaoottista ja olemme usein myöhässä kaikesta.
Sen sijaan jääkiekossa Markolla on aivan eri ääni kellossa. Heidin mukaan levy on miehelle pyhää, mikä vaatii äärimmäistä pedantisuutta.
– Voit tehdä vapaaheittoja kotona. Näyttää siltä, että mestari ei ole korjannut yhtään levyä koneeseen pelien jälkeen.
Marko pyyhkii suklaata olkapäältään ja nyökkää hitaasti.
– Suhteemme salaisuus on, että osaamme suhtautua asioihin yhtä rauhallisesti. Kun jokin meni pieleen, sitä lähestyttiin huumorilla.
Heidi jatkaa:
– Jääkiekkoilijan perheessä on varmaa vain se, että kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä. Minun on vaikea hyväksyä.
Seikkailu Venäjän sydämessä
Pari oli keväällä 2013 Tallinnassa etsimässä virvokkeita hääjuhliinsa ja istui yhdellä vanhankaupungin terassilla, kun Markon puhelin soi. Linjan toisessa päässä oli hänen agenttinsa, joka ilmoitti hänelle, että Markolle oli tarjottu sopimusta venäläisen Metallurg Novokuznetskin kanssa. Päätös pääsystä tulee tehdä samana päivänä.
Marko sanoi heti, että ilman Heidia hän ei lähtisi ulkomaille.
- Nostan hattua kaikille, jotka voivat pelata ulkomailla perheen asuessa muualla. Tiesin, etten pystyisi siihen itse. Tarvitsen lautaselle vastapainon ja Heidi tuo sen minulle.
Heidi ilmoitti heti, että hän oli valmis seikkailuun, ja pari päätti poiketa tästä näkemyksestä.
- Meillä ei ollut aavistustakaan, missä tämä paikka oli. Emme edes googlettaneet sitä ennen kuin sanoimme kyllä.
Ennen lähtöä "muutama pikku juttu" piti kuitenkin korjata. Marko oli kutsuttu maajoukkueeseen ensimmäistä kertaa ja kyseessä oli Helsingin kotiottelu. Leijonan kanssa tekemisen lisäksi pari meni naimisiin kesäkuussa. Marko oli kosinut Heidiä jouluaattona 2010. Avioliittoehdotus tehtiin Markon lapsuudenkodissa ja oli miehen omien sanojen mukaan "fantastinen". Siellä oli ruusun terälehtiä ja samppanjaa.
- Ja kun sain sormuksen, tajusin, ettei minun tarvitse ostaa erillistä joululahjaa, Marko sanoo hymyillen.
– Romanssi päättyi tähän mainokseen! Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään, Heidi reagoi miehensä pilkkaamiseen.
Pelien ja häiden jälkeen pari pakkasi ja suuntasi Novokuznetskiin. Kaupunki, jossa on noin 600 000 asukasta, sijaitsee itä-länsi-akselilla Keski-Venäjällä.
"Kukaan ei puhunut englantia. Varsinaista ruokakauppaa ei ollut. Koko kaupungissa oli vain yksi hotelli, ja ainoassa elokuvateatterissa kaikki elokuvat näytettiin venäjäksi, Heidi kertoo.
Aika piteni nopeasti. Se oli toisinaan niin tylsää, että Heidi huvitti itseään ostamalla kaupasta vain vesipullon tai tölkkipakkauksen tehdäkseen eniten kaupassa käyntejä päivässä.
"Mutta olin päättänyt olla valittamatta. Ajattelin tulla tänne tukemaan Markoa ja yritän ottaa seikkailusta kaiken irti.
Marko teki vaikutuksen vaimonsa asenteesta.
- Heidi oli uskomattoman avoin ja kärsivällinen. Hän etsi paikallista tanssistudiota ja alkoi käydä tunneilla. Tätä kautta hän tutustui nuoriin, jotka osasivat vähän englantia.
Neljän kuukauden jälkeen seura päätti, että Marko ei palvele joukkueessa. Eräänä iltapäivänä hänelle kerrottiin, että 5000 kilometrin päässä sijaitsevalle seuran klubitilalle lähtevä kone nousisi seuraavana aamuna kello viideltä. Kun mies nousi koneeseen, Heidi jäi pakkaamaan tavaraa pyöräilijäparille.
Heidi oli uskomattoman kärsivällinen ja ennakkoluuloton, Marko Anttila kertoo.
Farmiseuralla Kustantitu-pelaajilla ei enää ollut omaa asuntoa, vaan Heidi ja Marko joutuivat muuttamaan jäähallin viereen rakennettuun asuntolaan. Hänen huoneessaan oli vain jääkaappi, neljä sänkyä ja ruotsalainen jääkiekkomaalivahti seinällä.Henrik LundqvistJuliste.
– Oli aika rankkaa, mutta onneksi tiesimme, että Markon sopimus ruotsalaisen seuran kanssa oli jo valmis ja leimaamaton. Lopulta asuimme jääradalla vain neljä viikkoa.
Viiden kuukauden vierailun jälkeen Venäjällä pariskunta pakkasi uudelleen ja suuntasi toivottavasti länteen. Vaikka asiat eivät Venäjällä menneet niin kuin hän oli kuvitellut, Heidi pitää tätä ajanjaksoa yhtenä elämänsä onnellisimmista kokemuksista.
- Näinä kuukausina olemme oppineet paljon maailmasta, itsestämme ja toisistamme. Tajusimme, että olemme hyvä joukkue ja selviämme kaikesta yhdessä.
Ei perinteinen diskovaimo
Kolmetoista yhteisen vuoden aikana koettiin monia ylä- ja alamäkiä.
– En ole koskaan jäänyt kotiin hikoilemaan, kun Markolla oli peli. Minulle oli tärkeää nähdä, miten peli etenee, koska sillä on valtava vaikutus perheeseemme.
Marko myöntää, ettei ole hyvä puhumaan tunteistaan, etenkään negatiivisista. Heidi on oppinut lukemaan miehensä huolellisesti ja ymmärtämään, milloin hän tarvitsee jotain muuta ajateltavaa keskustelun sijaan.
– Silloin esimerkiksi löin Markon käteen pölynimurilla ja menin itse töihin.
Jääkiekkovaimon perinteinen talonjohtamisen rooli ei ole koskaan tuntunut omalta, joten hänelle oli tärkeää keskittyä myös omaan uraansa ja intohimoonsa. Kun pariskunta asui kaksi vuotta Ruotsissa, Heidi sai oman alansa töitä ja opiskeli kielen.
- Uskon pystyväni tukemaan Markoa paremmin, jos minulla on omani, Heidi sanoo ja Marko jatkaa:
– Oli hienoa, että Heidin kanssa pääsin täysin irti siitä, mitä radalla tapahtuu.
Pariskunta muutti Helsinkiin Ruotsin Örebrosta kolme vuotta sitten, kun Marko liittyi Jokereihin. Hyvästien sanominen oli vaikeaa, koska pariskunta oli ottanut kaupungin ja sen ihmiset sydämeensä. Heidi kaipasi erityisesti sitä, että hänen piti sanoa hyvästit rakkaat ystävät.
– Tällä mallilla minun piti tottua ajatukseen, että kaikki voi muuttua hetkessä. Et voi kiintyä liikaa mihinkään tai keneenkään.
Mieheni on opettaja
Uuden talon ostamisesta ja remontoinnista huolimatta Marko ja Heidi uskovat, että he voisivat hyvin palata ulkomaille, jos leikkipaikka avattaisiin oikeaan paikkaan ja oikeilla ehdoilla.
- Lapsi muutti sen tosiasian, että en enää käyttäisi venäläisiä peruukkeja, mutta muuten olen täysin avoin muille vaihtoehdoille, Heidi sanoo.
Suomessa asumisessa on se hyvä puoli, että perhe voi usein tulla kesämökillensä Lempäälään. Hänen vuonna 2012 ostamansa mökistä on tullut hänen suosikkipaikkansa maan päällä. Juoksemme siellä aina kun mahdollista ja usein ystävien kanssa.
– Uusi intohimoni on siementen ja sipulien istuttaminen. Hirvi on kuitenkin syönyt tulppaaneja sipulineen kaksi vuotta, joten reppureissua on ollut vähän, Heidi kertoo.
Naisen puutarhaharrastus naurattaa Markoa.
- Se kyykky tämän kokoisen ja liikkuvuuden kanssa ei ole minun juttuni.
Kun heiltä kysytään tulevaisuuden suunnitelmistaan, he katsovat toisiaan mietteliäänä pitkään. Tarkkoja suunnitelmia ei ole, tai niitä ei ainakaan pitäisi tehdä.
– Toivon, että Marko voi pelata niin kauan kuin haluaa. Heidi sanoo, että loukkaantumisia ei enää olisi, katsoen viime talvea, jolloin Markon polvisiteet leikattiin.
– Loukkaantumiset olivat perheellemme vaikeaa aikaa. Tämä on erittäin turhauttavaa pelaajalle.
Heidi haaveilee myös kasvatustieteen maisterintutkinnon suorittamisesta. Tällä hetkellä hän opiskelee Tampereen yliopistossa. Toisaalta Marko ei tiedä mitä hän tekee, kun kiekkouransa lopulta päättyy.
– En ole vielä päättänyt, mitä teen isona. Onneksi nykyään voi vaihtaa työpaikkaa missä iässä tahansa.
Lähiajan suurin haave on saada remontti vihdoin valmiiksi.
- Ja nostaa samppanjalasillisen heidän kahden kesken Markon suuren unelman toteuttamiseksi, Heidi lisää.
Kyyneleet nousevat Heidin silmiin, kun hän muistelee finaalin viimeisiä minuutteja. Heidi oli Bratislavassa katsomassa miehensä edistymistä kahdessa viimeisessä pelissä.
Se tuntui niin epätodelliselta. Marko on maajoukkueen kapteeni ja voittaa maailmanmestaruuden. Aviomieheni.
Marko hymyilee ikävästi. Vaatimattoman miehen on vaikea tottua kohteliaisuuksiin, vaikka ne tulisivat hänen oman vaimonsa suusta. Hän korostaa joukkueen merkitystä, kuten jokaisessa haastattelussa mestaruuden jälkeen.
– Tunnen samoin Heidistä. En olisi täällä, jos Heidi ei olisi ollut vierelläni ja kulkenut tätä polkua kanssani.
Mikä toista vaivaa?
Heidi: Että Marko ei koskaan osaa kertoa suunnitelmiaan ajoissa ja kattavasti. Tieto valuu aina pieninä paloina ja yleensä liian myöhään. Ja se, että Marko ei koskaan aseta asioita paikoilleen.
Marko: Heidi ei voi aivastaa kerran. Niitä on aina vähintään kymmenen peräkkäin.
Mikä herkistää toista?
Heidi: Iita on Markolle herkkä paikka. Jos tyttö edes itkee, isä romahtaa. Marko oli alusta asti täysin vakuuttunut Iitasta.
Marko: Jos korotat ääntäsi, Heidi reagoi rajusti. Emme huuda ollenkaan.
Mikä oli suhteen vaikein vaihe?
Heidi: Ehkä kun sain Iitan ja pudotuspelit alkoivat Markon kanssa. Olin paljon yksin.
Marko: Heidille oli vaikeaa, kun asiat olivat uusia ja pelottavia. Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto, joka auttoi. Luotin Heidiin sataprosenttisesti, enkä koskaan joutunut huolehtimaan Iitan terveydestä matkan aikana.